”Vasta tavatessani samaa kokeneen ihmisen, tajusin, etten ole ainoa tälläisessä tilanteessa.”

Toiminnassamme on mukana laaja joukko vertaisomaisia. Vertaisomaisemme ovat koulutettuja vapaaehtoisia, joilla on omakohtainen kokemus läheisen psyykkisestä sairastumisesta tai päihteiden väärinkäytöstä. Omaisneuvontaan saa halutessaan mukaan vertaisomaisen työntekijän lisäksi. Tällöin puhutaan vertaistuellisesta omaisneuvonnasta. Vertaistuellisessa omaisneuvonnassa on mahdollista saada näkökulmia ja kannustusta vertaiselta sekä tietoa ja tukea ammattilaiselta. Vertaisomaisen voi pyytää mukaan useammalle kerralle tai vain yhteen tapaamiseen.

Alle on koottu toiminnassamme mukana olevien vertaisomaisten anonyymejä tarinoita. 

Lue lisää

Kun puoliso sairastaa

”Olen nuori aikuinen nainen, joka on ollut parisuhteessa masentuneen puolison kanssa. Olen saanut Finfamilta niin paljon apua elämääni, että haluan omalta osaltani auttaa myös muita.”

Nuori aikuinen

”Olen kolmissakymmenissä oleva äiti. Mieheni sairastui vakavaan masennukseen joitain vuosia sitten ja on ollut myös osastohoidossa. Tärkein kokemukseni omaisena on pikkulapsiarjen pyörittäminen miehen sairastaessa ja huoli, epätoivo ja riittämättömyyden tunteet. Itsekin sairastuin kaiken keskellä. Mutta myös eheytyminen ja elämässä eteenpäin pääseminen. Olen saanut suuren avun vertaistuesta ja haluan vuorostani auttaa muita.”

Nainen, +30v

”Olen nuori aikuinen, jolla on kokemusta puolison vaikeasta masennuksesta, väkivallasta, itsetuhoisuudesta, burn outista ja muusta psyykkisestä oireilusta. Olen itse saanut vertaistuesta paljon voimia arkeen ja haluan tuoda sitä myös muille.”

Nuori aikuinen

”Olen neljäkymppinen nainen, jonka elämänpiirissä mielenterveysongelmat ovat näkyneet eri tavoin isäni, entisen puolisoni ja ystävieni kautta. LIsäksi olen itse kuntoutunut keskivaikeasta masennuksesta. Läheisenä olen siis nähnyt järjestöjen toimintaa, sairaalahoitoa ja avokuntoutusta, päihdepalveluja, kuntoutus- ja hoitojärjestelmän haasteita sekä sairastumisen aiheuttamia talousvaikeuksia. Olen myös sosiaalialan ammattilainen ja tehnyt töitä rikostaustaisten kanssa, ja olen ammattilaisena hyötynyt myös läheisen ja toisaalta itsekin sairastuneen kokemuksista. Akuutteihin aikoihin omaisena olen jo saanut ajan tuomaa etäisyyttä, mutta ehkä voin kuitenkin jollain tapaa valjastaa omia kokemuksiani muiden hyödyksi.”

Nainen, 40+

”Olen yli viisikymppinen kahden aikuisen lapsen äiti ja aviopuoliso. Kokemuksia omaisena elämisestä on karttunut viidentoista vuodena aikana (dg. psykoottinen masennus, kaksisuuntaisuus, käytöshäiriö, masennus) sekä aviopuolison että äidin näkökulmasta. Ylisukupolvisuus on tunnistettu ja tätä olemme lähteneet katkaisemaan. Vertaisomaisena toimiessani tärkein kokemukseni on perheen varhainen auttaminen, perheen selviytyminen ja toipumisen mahdollisuus vaikeastakin mielenterveyden häiröstä. Mielenterveyden sairaus on yksi sairaus muiden joukossa eikä sen tarvitse hallita elämää koko ajan. Olen myös seurannut sitä, mitä kuntoutuminen työelämään takaisin vaatii. Nautitaan hyvistä päivistä ja kärvistellään huonojen päivien ylitse. Vertaisen voin antaa yhden esimerkin miten toivottomasta tilanteesta selvitään, antaa toivoa pimeän hetken keskelle.”

Nainen, 50+

Kun vanhempi sairastaa

”Olen nuori aikuinen. Toisella vanhemmallani on diagnosoitu skitsoaffektiivinen häiriö. Sairaus on ollut aktiivisena yli kymmenen vuotta ja siihen on sisältynyt säännöllisen epäsäännöllinen osastohoito vuosittain koska hän on täysin sairaudentunnoton. Toimin vertaisomaisena koska tiedän kuinka suuri huoli, häpeä ja syyllisyys voi olla lapsiomaisena sekä tunne että on yksin. Haluan näyttää että elämän ei tarvitse olla sellaista, tukea löytyy ja saa kyllä. Vertaistuen kautta minä löysin itseni ja opin irrottautumaan vanhempani sairaudesta, rakastamaan itseäni ja muistamaan että minä olen pääosassa omassa elämässäni. Jos kokemukseni voi auttaa jotain toista oivaltamaan hyviäkin asioita, mikään ei ole sen parempaa.”

Nuori aikuinen

”Olen 24-vuotias nuori mies, joka on kokenut raskaita asioita nuoruudessaan. Monia vuosia jouduin lapsena ja nuorena seuraamaan kotona riitelemistä ja alkoholin väärinkäyttöä. Äitini kuolikin vuoden 2019 talvena lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttöön, joten tämä osa on elämästäni kadonnut, mutta haluan pystyä tukemaan muita ihmisiä ketkä joutuvat koville omaistensa takia. Olen käynyt Finfamin tukiryhmissä, ja niiden jälkeen kouluttautunut itsekkin vertaisomaiseksi, jotta voin antaa hyvän kiertää eteenpäin. Pidetään toisistamme huolta, olen mielelläni valmis kuuntelemaan kenen tahansa elämäntarinaa, ja toivon voivani olla tueksi.”

Mies, 24v

Heippa, olen lähemmäs 30 vuotias opiskelija. Äitini on sairastanut koko elämäni skitsofreniaa, joten kokemusta minulla on lapsi omaisena olemisesta. Kokemus minulla on siitä, kuinka lapsena jää itse näkymättömäksi ja kantaa vastuuta aikuisesta sekä itsestä. Olen ollut nuorten mielenterveysomaisten vertaistukiryhmässä ja sen jälkeen kouluttautunut vertaisomaiseksi. Tärkeää minulle on antaa tukea ja kuunella henkilöä, joka on kokenut samankaltaisia asioita.”

Nuori aikuinen

”Olen alle kolmekymppinen aikuinen jolla on kokemusta lapsiomaisena alkoholismia ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavalle vanhemmalle. Lisäksi kokemusta omaisena löytyy siitä kun kumppanilla on ollut ongelmia mielenterveyden ja huumeiden käytön suhteen. Sain aikoinaan apua nuorille omaisille tarkoitetusta vertaistukiryhmästä joka innosti minua kouluttautumaan yhdistyksen vapaaehtoiseksi ja vertaisomaiseksi. Haluan olla enemmän kuin mielelläni apuna ja tukena sitä tarvitseville. Toivon että omista kokemuksistani olisi apua kaikille niille jotka elävät samankaltaisten tilanteiden parissa.”

Nuori aikuinen

Kun sisarus sairastaa

”Olen kolmekymppinen nainen kenen omaiskokemus liittyy nuoruuden kokemukseeni, kun isosiskoni käytti päihteitä rajummin ja nyt aikuisiällä olen korvaushoidossa olevan päihdekuntoutujan avopuoliso. Haluan omaistyössä tuoda toivon tunnetta esiin, koska kummassakin omaiskokemuksessa rakkaani ovat saaneet itsensä kuiville ja elävät nykyään tervettä elämää. Polku toivon fiiliksiin ei ole helppo, kevyt ja yksinkertainen, mutta se on mahdollista. Minun kanssa voi keskustella avoimesti ja suoraan omista tunnemyrskyistä ilman, että tarvitsee suodattaa tai kaunistella sanojaan ja kokemuksiaan.”

Nainen, 30v

”Olen kahden aikuisen lapsen äiti ja neljän hengen sisarusparvesta vanhin. Kokemuksia omaisena elämisestä on karttunut niin lasteni kautta (tytön ahdistushäiriö, pojan masennus ja itsetuhoisuusjaksot) kuin sisartenkin (traumaperäinen krooninen stressi varmaan meillä kaikilla, mutta myös paniikkikohtauksia, masennusta, kaksisuuntaisuutta sekä ahdistushäiriötä ja itsetuhoisuutta). Myös isäni oli ”arvoituksellinen” ja viimeisinä vuosinaan myös masentunut. Hän tekikin itsemurhan 2011. Nuoruuden paras ystäväni yritti sitä myös kerran, nuorehkona äitinä, ja myös pikkuveljeni on itsemurhaa nuorempana yrittänyt moneenkin otteeseen. Myös masennuskausista kärsinyttä, jo aikuista kummityttöäni olen yrittänyt parhaani mukaan tukea, kuten kaikkia niitä ystäviänikin, jotka ovat masennuskuopassa joskus olleet. Eli kokemusta sekä omaisena että läheisenä mielenterveysongelmista, niiden kanssa selviämisestä ja elämisestä sekä läheisten tukemisesta on monenlaista. Vertaisomaisena toimiessani tärkein kokemukseni kuitenkin on vanhemman kokema huoli oman lapsen vakavasta sairastumisesta ja myös lapsen huoli oman vanhemman sairastaessa. Vaikka tämä lapsi olisi jo aikuinen. Itse en ole saanut elämäni ensimmäisen 48 vuoden aikana minkäänlaista tukea näiden haasteiden kanssa ja siksi olen muutamaan otteeseen uupunutkin välissä. Kun sitten vihdoin sain vertaistukea FinFamista vanhempainryhmän kautta, olin niin kiitollinen, että halusin kouluttautua niin ryhmänohjaajaksi kuin myös yhdistyksen vertaisomaiseksi. Haluan laittaa tämän hyvän kiertämään ja jos kerran voin omilla kokemuksillani olla tukemassa muita, teen sen mielelläni.”

Nainen, +50v

Kun lapsi sairastaa

”Olen kahden aikuisen lapsen eläkkeellä oleva isä. Toinen lapsista ajautui noin parikymppisenä päihteiden käyttöön ja sai pian myös useita eri psykiatrisia ja neurologisia diagnooseja. Olen ”yksinhuoltajana” kulkenut sairastuneen rinnalla noin parikymmentä vuotta hänen kuoppaisella ja mutkaisella polullaan, pääasiassa avohoidossa ja hoidotta. Toki on joitakin lyhyitä osastojaksoja. Olen itse saanut avun omaan jaksamiseeni omaisyhdistyksestä ja sen jälkeen kouluttautunut yhdistyksen vertaisomaiseksi ja ryhmänohjaajaksi.”

Mies, 67v

Olen 49-vuotias, aikuisen pojan äiti. Poikani neuropsykiatrinen sairaus ja päihteiden käyttö muutti elämäämme muutamaksi vuodeksi vuoristoradaksi ja kumpikin kävimme lähellä voimavarojen loppumista. Haimme ja saimme kumpikin apua monilta tahoilta noiden vuosien aikana. Kannustan avun hakemiseen positiivisten kokemusteni pohjalta. Vertaisena uskon olevani empaattinen hetken rinnallakulkija, jolla on kokemusta tunteen ja tiedon tasolla läheisen hyvinvoinnin romahtamisesta, päihteiden käytöstä ja omien voimavarojen hupenemisesta siinä rinnalla. Pidän tärkeänä vertaistuessa kannustaa huolehtimaan omasta hyvinvoinnista ja toivon ylläpitämisestä. Uskon voimavarojen riittävän paremmin kun hyväksyy oman ihmimillisen rajallisuutensa ja jakaa taakan toisten kanssa!

Nainen, 49v

Ota yhteyttä

Sirpa Madsen
Sirpa Madsen

Omaistyön koordinaattori

Lapsi- ja perhetyö

p. 044 793 0585
[email protected]

Pin It on Pinterest

Lahjoita