Valtiovarainministeriön budjettipohjassa esitetty uusi 100 miljoonan euron leikkaus sote-järjestöjen toimintaan on isku suoraan kansalaisyhteiskunnan sydämeen. Jos leikkausten määrä nousee jo 60 prosenttiin, kyse ei ole enää talouden sopeuttamisesta vaan yhteisesti rakennetun järjestelmän romuttamisesta.

Järjestöt ovat syntyneet ihmisten tarpeista: paikallisesti, yhteisöllisesti ja inhimillisesti. Niiden toiminnoissa ihmiset ja perheet kohdataan, kuunnellaan ja autetaan. Työtä tehdään ammattilaisten ja vapaaehtoisten voimin, rinnakkain julkisten palveluiden kanssa – ei päällekkäisesti.

Järjestöissä ihmisten kannattelu, vakauttaminen ja kriisiauttaminen ovat arkea. Eikö juuri tässä ajassa tarvita mekanismeja ja rakenteita, jotka tuovat turvaa kansalaisten arkeen?

Sote-järjestöt ovat erittäin tarkasti valvottuja valtionavunsaajia ja niiden tuloksellisuutta seurataan tarkasti, taloudesta ja toiminnasta raportoidaan vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön avustuskeskukselle (Stea). Taloudellisesti tuloksellisesta ja vaikuttavasta työstä huolimatta ollaan romuttamassa mekanismia, joka tukee heikoimmassa asemassa olevia, ehkäisee syrjäytymistä ja tuo ihmiset yhteen.

Meidän mielestämme tämä on iso virhe! Leikkaukset eivät vain vähennä palveluita – ne vievät ihmisiltä turvan, yhteisön ja mahdollisuuden tulla kohdatuksi.

Budjettiriihessä on tehtävä arvovalinta: säästetäänkö hinnalla, joka maksaa meille kansalaisyhteiskunnan?

MIELI Kriisikeskus Turussa kohtaa vuosittain yli 800 kriisiasiakasta lähes 3000 kertaa. Puhelin- ja verkkokriisiapuun otettiin yhteyttä yli 3000 kertaa. Ryhmissä ja vertaisilloissa kokoonnuttiin yli 200 kertaa.

Jos MIELI Kriisikeskusta ei olisi, läheisensä menettänyt sureva tai muulla tavoin kriisiytynyt henkilö olisi hakeutunut julkisten palveluiden piiriin tai jäänyt täysin ilman tukea.

Mielenterveys- ja päihdeläheisten yli 30 ryhmässä toteutuu vuosittain yli 1 000 kohtaamista ja keskustelutuen kohtaamisia on vuosittain lähes 1 000. Läheisillä on suuri riski sairastua myös itse, ja jopa 60 prosenttia masentuneiden vanhempien lapsista sairastuu itse alle 25-vuotiaana.

Järjestöjen palvelut ovat avoinna myös iltaisin ja loma-aikoina. MIELI Kriisipuhelin päivystää 24/7 ja siellä tehtiin kuluvana kesänä kaikkien aikojen ennätys vastattujen puheluiden määrässä. V-S FinFamin asiakasmäärät ovat kasvaneet alkuvuoden aikana 30 % ja kesä oli ennätysvilkas. Tarvetta palveluille on!

Asiakkaat arvostavat, että järjestöissä voi asioida myös nimettömänä ja kirjauksia ei tehdä. Asiakaspalautteiden ja palautemittareiden antamien tulosten valossa toimintamme on erittäin tuloksellista ja ennaltaehkäisee ongelmien ylisukupolvistumista.

Leikkaukset tulevat aiheuttamaan vapaaehtoistoiminnan kuihtumisen. Kun järjestöjen rakenteet murenevat, myös vapaaehtoistyön mahdollisuudet vähenevät.

V-S FinFami ja MIELI Kriisikeskus Turku tarjoavat yli 200 alueen asukkaalle mahdollisuuden osallistua vapaaehtoisena toimintaan, kokea yhteenkuuluvuutta ja oppia. Kyseessä on vaativa vapaaehtoistyö, johon osallistuvat tarvitsevat ja ansaitsevat koulutuksen ja ammattilaisten tuen.

Ennaltaehkäisevä työ katoaa. Järjestöt tekevät merkittävää työtä mielenterveyden, päihdeongelmien, väkivallan ehkäisyn ja monien muiden haasteiden parissa. Kun tämä työ loppuu, ongelmat kasaantuvat ja kustannukset siirtyvät raskaampiin palveluihin hyvinvointialueelle tai yksityisille palveluntarjoajille, joiden kulut hyvinvointialue viime kädessä maksaa.

Mielenterveyspalvelut tai korjaava raskas erikoissairaanhoito eivät koskaan ole halvempia kuin järjestöjen osin vapaaehtoistyönä tuottama ennaltaehkäisevä palvelu.

Luottamus yhteiskuntaan rapautuu. Kansalaisyhteiskunnan heikentäminen vie pohjaa pois ihmisten luottamukselta yhteiskuntaan ja sen instituutioihin.

Jos järjestöt eivät voi jatkossa jatkaa toimintaansa, niiden toiminnan kohderyhmä hakeutuu julkisiin, jo nyt resurssihaasteissa oleviin palveluihin.

Useat järjestöt osallistuvat järjestölähtöisen työn lisäksi myös palvelutuotantoon. Leikkaukset järjestöpuolella vaikuttavat välittömästi osaamisen karkaamisen vuoksi myös palvelutuotannon puolelle. Hyvinvointialueet ovat sitoutuneet siihen, että jos he eivät voi itse tuottaa sote-palveluja, he kilpailuttavat ja pyrkivät suosimaan monituottaja-lähtöistä toimintamallia. Jos järjestöt halvaannutetaan palvelutuotannosta, on se omiaan tukemaan mallia, jossa sote-palveluiden tuottaminen jatkossa keskittyy yhä harvemmalle tuottajalle. Tuskin tämäkään tulevaisuuden uhkakuva sote-kustannuksia tulevaisuudessa karsii?

Sote-järjestöt eivät ole kuluerä, vaan investointi hyvinvointiin. Ne ovat osa ratkaisua – ei ongelmaa. Nyt tarvitaan viisautta ja rohkeutta budjettiriihessä: vahvistetaan kansalaisyhteiskuntaa, ei heikennetä sitä.

Milla Roos
toiminnanjohtaja
Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset – FinFami ry

Minna Riitahaara
toiminnanjohtaja
MIELI Lounais-Suomen mielenterveys
MIELI Kriisikeskus Turku