Maailma, jossa nyt elämme, on alkanut tuntua pelottavan usein kuin The Handmaid’s Tale: asenteet ja mielipiteet kärjistyvät, normit kapenevat, ja erilaisuutta yritetään pyyhkiä pois. Sateenkaari-ihmisille tämä ei ole fiktiota, vaan arkea – ja se voi aiheuttaa valtavaa ahdistusta ja vakavia psyykkisiä oireita. Tätä LGBTIQIA+ -ihmisten kokemaa ahdistusta kutsutaan vähemmistöstressiksi: pitkäkestoiseksi kuormitukseksi, jonka juurisyy on ympäristön syrjintä, pelko ja suoranainen odotus torjutuksi tulemisesta.

Vähemmistöstressi ei ole “herkkyyttä” – se on mitattavissa

· THL:n Kouluterveyskyselyn mukaan peruskoulun 8.–9.-luokkalaisista sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista 42–46 % koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta vuonna 2023. Vastaava osuus muilla nuorilla oli 17–20 %. Lisäksi 42 % oli syömishäiriöriskissä (vs. 19–22 % muilla) ja 30–35 % koki yksinäisyyttä (vs. 12–14 % muilla). Nämä erot kasvoivat pandemiavuosien aikana eivätkä ole korjaantuneet ennalleen.

· Euroopan laajuisesti LGBTIQIA+-ihmiset raportoivat merkittävää syrjintää arjessaan; FRA:n (EU:n perusoikeusvirasto) katsaus vuodelta 2024 osoittaa, että syrjintä ja vihamotiivinen häirintä ovat edelleen yleisiä ja että asenteiden kiristyminen heikentää hyvinvointia.

· Suomessa poliisin tilastoimat epäillyt viharikokset kasvoivat vuonna 2023 noin 30 %, ja motiiveissa toistuvat myös seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti. Turvattomuus ei ole tunne, se on tilasto.

Vähemmistöstressin tilastojen perusviesti on yksinkertainen: jos altistat ihmisen jatkuvalle syrjinnälle, pelolle ja häirinnälle, hänen riskinsä masennukseen, ahdistukseen, päihdeongelmiin ja itsetuhoisuuteen kasvaa.

Päihde- ja mielenterveysläheiset etulinjassa

Me päihde- ja mielenterveysläheiset saatamme olla etulinjassa todistamassa seuraamuksia vähemmistöstressistä – tai voimme kokea sitä myös itse. Nuori voi alkaa vältellä koulua, aikuinen turvautua päihteisiin “vain rauhoittuakseen”, oma ahdistus voi räjähtää päälle paniikkina julkisissa tiloissa. Taustalla on usein kokemusten summa: huutelut bussissa, epäasialliset kohtaamiset sote-palveluissa, katseet kaupungilla, pelko kädestä pitämisestä julkisella paikalla. Pelko olla oma itsensä. EU-tasolla suuri osa LGBTIQA+-ihmisistä raportoi yhä julkisten kiintymyksenosoitusten välttelyä ja toistuvaa häirintää; se ei ole pieni asia, vaan kroonista stressiä ja pelkoa ylläpitävää todellisuutta sateenkaari-ihmisille.

Samalla poliittisten päätösten myötä mahdollisuudet hyödyntää palvelujärjestelmää on kaventunut. Avun saantiin ei uskota tai se maksaa liikaa, joten apua haetaan myöhemmin – tai päihteistä.

Pride ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia

Pride ei ole vain juhla ja protesti, se on myös kansanterveystoimi. Kun ihminen kokee tulevansa hyväksytyksi, hänen hyvinvointinsa paranee – ja tämä näkyy myös THL:n analyysissa. Hyväksytyksi tuleminen suojaa mielenterveyttä ja vähentää riskikäyttäytymistä.

Vähemmistöstressi ei ole yksilön “heikkoutta”, vaan ympäristön tuotosta. Jos jatkamme kulkua kohti Gileadia – sitä näkymätöntä mutta tunnettua dystopiaa – maksamme hinnan päihteissä, masennuksessa, työkyvyttömyydessä ja menetetyissä elämissä. Pride ei pyydä keneltäkään pois, se palauttaa sen, mikä kuuluu kaikille: oikeuden elää ilman pelkoa. Läheisille, yhdistyksille, työnantajille ja kaikenlaisille toimijoille tämä on myös kutsu: teillä on valta tehdä kodista, koulusta, harrastuksesta ja vaikkapa työympäristöistä paikka, jossa vähemmistöstressi menettää otteensa, eivät rakkaat ihmiset. Tähän me Varsinais-Suomen FinFamissa olemme sitoutuneet – ei vain Priden aikaan vaan vuoden jokaisena päivänä.

Alti Forth
Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset FinFami ry:n puheenjohtaja