Olen lapsiomainen, eli olen elänyt lapsuuteni psyykkisesti sairastavan vanhemman kanssa. Meistä lapsiomaisista puhutaan näkymättöminä lapsina, sillä opimme jo hyvin nuorena piilottamaan ja peittämään kodin seinien sisäpuolella vallitsevat murheet. Mutta me opimme myös hyvin nuorena piilottamaan itsemme kodin seinien sisäpuolella, vähintäänkin osia itsestämme, jotta emme olisi vaivaksi ja taakaksi. Jotta emme aiheuttaisi kuohuntaa.Niin opin itsekin. Opin sammuttamaan omia mielihalujani, osia itsestäni ja tunteitani. Ihan erityisesti opin piilottamaan sen osan itsestäni, jonka tiesin nostattavan kaikkein vahvimpia tunteita. Opin sulautumaan joukkoon, olemaan mahdollisimman normaali. Ja sitä kaavaa toteutin vielä pitkälle aikuisuuteen.Tarvittiin useita vuosia hyväksyvää sosiaalista ilmapiiriä, terapiaa ja riittävän tasaista arkea, ennen kuin lapsuudessa ja nuoruudessa sammuttamani ja piilottamani asiat alkoivat heräillä, kaivautua pintaan. Heräsi kyky haaveilla ja toivoa, heräsi halu tavoitella jotain enemmän, kaivautui pintaan tunteet ja koko tunnemaailman kirjo, punoutui yhteen keho-mieliyhteys – ja lopulta syttyi myös rohkeus hyväksyä itseni sellaisena kuin olen.Kesäkuu on kansainvälisesti Pride-kuukausi, jolloin nostetaan erityisesti esiin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeus ihmisarvoiseen, tasavertaiseen ja kunnioitettavaan elämään. Kuten olemme valitettavasti saaneet mediasta tänäkin vuonna lukea, kuukausi herättää vahvoja tunteita, jotka purkautuvat ilkivalta- ja väkivaltatekoina. Somessa ja mediassa erilaisilla foorumeilla päivitellään tarvitseeko niitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia luukuttaa, siihen kuulumista tai vähemmistöjen tukemista rummuttaa ja työntää kaikkien kasvoille.Kyllä pitää. Me päihde- ja mielenterveysläheiset tiedämme, miten tärkeää on tulla nähdyksi ja kuulluksi. Mutta mikä usein meidänkin puheista unohtuu on se, miten tärkeää on myös tulla hyväksytyksi – sellaisena kuin on. Ja niin kauan, kun tässä yhteiskunnassa kaikilla ei ole tasavertaista, ihmisarvoista ja kunnioitettavaa elämää, niin kauan kun tässä yhteiskunnassa sen jäsenet kokevat tarvetta piilottaa osan itsestään, todellisen minänsä, vähemmistöjen asemaa pitää puolustaa. Sateenkaarivähemmistöistä pitää puhua, sateenkaarivähemmistöillä on oma ääni, joka tulee kuulla ja sateenkaarivähemmistöillä on sama oikeus näkyä, kuin kaikilla muilla yhteiskuntamme jäsenillä. Ja aivan ennenkaikkea meidät tulee hyväksyä – juuri tällaisina kuin olemme. Me näymme, me kuulumme ja meillä on oikeus elämään ilman syrjintää, eriarvoisuutta tai pelkoa.Pride-kuukausi päättyy tänään alkavaan Pride-viikkoon, mutta koska me Varsinais-Suomen FinFamissa seisomme vahvasti sateenkaarivähemmistöjen rinnalla, koska joukossamme on vähemmistöjen edustajia, me emme lopeta tämän viikon jälkeen, vaan nostamme teemaa läpi kesän, aina Turun omaan Prideen asti.Hyvää Pride-viikkoa!Alti ForthVarsinais-Suomen mielenterveysomaiset – FinFami ry:n puheenjohtaja
Herättikö teksti ajatuksia tuen tarpeeseen? Ethän jää yksin. Tarjoamme maksutonta keskustelutukea kaikille, keiden arkea tai jaksamista kuormittaa itselle tärkeän ihmisen mielenterveyshaasteet tai päihteiden väärinkäyttö.
Ajanvaraukset ja paikat löydät täältä.