Joulun odotus hiipii sisuskaluihin epämääräisenä möykkynä, jota on ollut vaikea sanoittaa. Mitä lähemmäs joulu tuli, sitä suurempi oli sisäinen jännitys. Nyt osaan sanoittaa: se oli virtahepo olohuoneessa.
Alkoholi valui huolta pitävän aikuisen kurkusta alas imeytyen suonia pitkin mielihyväkeskukseen. Aluksi joulun näytelmä piirtyi sielujeni silmien eteen yhtä kauniina ja pirskahtelevana kuin poksautettu samppanjapullo, josta kaadettiin maljat kirkkaisiin jalallisiin laseihin. Iltaa kohti mennessä seiniä pitkin valui muutakin kuin vaahto.
Aikuisen hyvä olo muuttui ja purkautui ilman suodatinta muiden ihmisten, erityisesti lasten päälle, kannettavaksi.
Valmistaudun viettämään 51. joulua. Tunnelma on toinen. Vuosikymmenten itsetutkiskelun myötä olen raivannut tieni ulos kaaoksesta – väkivallasta ja päihteistä. Edessä on toisenlainen joulu.
Muistan, kuinka lapsena käperryin mieleni sisään; pakenin sadunomaisiin maailmoihin. Näiden kirjojen kansia reunustavat kultareunukset. Eräänä jouluna sain kauniin peltisen rasian, jonka sisällä oli yksittäin punaiseen folioon käärittyjä suklaapaloja. Nämä olivat minulle todella rakkaita. Vaalin aarretta kuin elämääkin suurempaa ihmettä, nautin palan silloin tällöin. Vielä juhannuksenakin oli noin puolet jäljellä. Niin vähään olin tyytyväinen, niin vähästä olin kiitollinen.
Kaaoksen keskeltä kuoriutumisen myötä löysin uudelleen tuon pienen tytön mielikuvitusrikkaan ja luovan puolen itsestäni.
En tarvitse joulukuusen alle toinen toistaan yltäkylläisempiä lahjapapereihin käärittyjä paketteja. Joulun taika elää sisälläni ja manifestoituu kultahippuina rakkaissa ihmissuhteissa.
Sisäinen lapsi löysi tien ulos symbioottisesta, toinen toistaan erilaisemmista myrkyttyneistä suhteista kohti erillisyyttä, jossa minä ja muut voivat nauttia toistensa seurasta sellaisina ovat. Joulun taika vilahtaa läheisen myötätuntoisessa katseessa, ja kuuluu läheisen sanoihin kätkeytyneissä äänenpainoissa. Se maistuu suuhun sujautetussa suklaan tai harmaasuolatun kinkun palasessa ja tuntuu läheisen kosketuksessa. Se tunkeutuu nenän kautta välittyneen kynttilän ja piparin huumaavassa tuoksussa.
Minun ei tarvitse olla ja mukautua eikä miellyttää, että olisin rakastettu. On ihanaa rakastaa ja ottaa myös vastaan rakkautta, ehdoitta. Se on paras joululahja, jonka olen saanut.
Hyvää joulun odotusta sielunsisaret ja -veljet
Yhdistyksen vapaaehtoinen
Susanna Salin