Kuva: Elias Kalliola
Miten sinun vuotesi 2024 alkaa? Teetkö tilinpäätöstä vuoden vaihteessa menneestä ja ojentaudut samalla tulevaan? Muisteletko kuluneen vuoden iloja, suruja, kenties saavutuksia tai itketkö menetyksiä? Mikä jäi päällimmäisenä mieleen? Rakastuitko niin, etteivät jalat meinanneet pysyä maassa? Löysitkö uuden harrastuksen?
Itselläni on usein ollut tapana pysähtyä koetun äärelle. Tänä vuonna iloitsin ainoan tätini, Eila-tädin, 90-vuotispäivistä. Toiseksi kiitollisena mietin, miten paljon taideharrastukset ja kädentaidot ovat antaneet palikoita mielenterveysomaisena jaksamiseen. Kolmantena rikkautena luonto – tuo ehtymätön, mittaamattoman antoisa aarrearkku. Neljäntenä yksi suuri unelmani toteutui, kun lahjamatkani tyttäreni kanssa Hollannin Keukenhofiin onnistui; vaikea keksiä mitään miljoonia tulppaaneja kauniimpaa! Lisäksi vuosi antoi sellaista odottamatonta onnea ja iloa, josta on muisteltavaa vielä kiikkustuolissakin. Elämässä voi tapahtua myös yllättäviä, isoja onnen hetkiä.
Vaikka ”elämä tarjoo kyyneleitä. Ei niiltä välty yksikään”, kuten Petri Laaksonen laulaa (Kun aamu koittaa: Petri Laaksonen & Sinikka Svärd), asenteemme elämän haasteisiin voimme aina valita. Elämä todellakin tarjoaa myrskyjä, toki välillä hieman tyvenempää. Niin pimeää paikkaa ei olekaan, ettei sieltä vähäisintä valon kajetta löydy. Etsimisen jälkeen valon kaje voi vahvistua ja seljetä. Jälleen jaksamme askel kerrallaan, eikö vain? Valolle pitää myös antaa mahdollisuus.
Mitä sitten itse toivon uudelta vuodelta? Toivon, että olen oppinut menneestä, eletystä elämästä riittävästi. Kunpa ojentautuisin hyvään ja kiinnittäisin ajatukseni omien voimavarojeni hoitamiseen. Että löydän ilon ja innostuksen jokaisesta auringonnoususta. Kenties saan riittävästi terveyttä sekä toimintakykyä iloitakseni työstäni ja harrastuksistani. Toivon kovasti, että en liiaksi katso taaksepäin alas laaksoihin, vaan kohotan katseeni ylöspäin ja eteenpäin. Tuskin ripaus rakkauttakaan olisi pahitteeksi!
Jos edes osan näistä saan, voinko kylliksi kiittää? Silloin jaksan varmasti kaiken sen, mitä elämä tarjoaa vuonna 2024 – myöskin omaisena.
Siskoni Sirpa Mäkisen runossa ojentaudutaan myös uuteen:
Myötäile veden virtaa,
kuuntele tuulen tuomaa.
Anna auringon lämmittää pilvet pois,
salaman valaista
polkusi kaarta.
Uskalla uusille ulapoille,
nouse seuraavallekin huipulle.
Vasta pimeässä voi nähdä tähdet!
Hyvää uutta vuotta 2024! Pidetään toisistamme huolta.
Salme Kortesoja, yhdistyksen kokemusasiantuntija